Oripäänkankaan tapahtumat helmikuussa 1918

Muistomerkki liittyy vuonna 1918 käydyn sisällissodan tapahtumiin. Tällä paikalla surmattiin yhteensä 14 henkilöä, joista yksi menehtyi  myöhemmin vammoihinsa sairaalassa.  Pääosa uhreista oli valkoisen armeijan riveihin pyrkineitä suojeluskuntalaisia.

Tapahtumien taustaa

Oripään kankaan tapahtumat sijoittuvat sodan alkupäiviin. Eteläinen Suomi oli jäänyt punaisten haltuun, mutta maan pohjoispuoli oli valkoisten hallussa. Sodan ensimmäisinä päivinä valkoinen puoli pyrki kokoamaan joukkoja Huittisten Lauttakylään. Vuonna 1918 Oripää sijaitsi liikenteellisesti keskeisellä paikalla. Siksi Oripään kautta kulki sodan alkuvaiheessa pohjoiseen pyrkineitä henkilöitä, joiden päämääränä oli liittyminen valkoiseen armeijaan.

Lauttakylään pyrki myös kahdeksan Salon ympäristöstä kotoisin ollutta suojeluskuntalaista, jotka saapuivat Oripäähän todennäköisesti 3.2.1918. Miesten onni kuitenkin loppui Oripään kestikievarissa, joka sijaitsi hyvin lähellä Oripään työväentaloa eli  paikallisen punakaartin päämajaa. Punakaarti vangitsi miehet, ja samalla vangittiin myös Oripään poliisikonstaapeli, joka toimi myös suojeluskunnan paikallispäällikkönä.

Surmat 4.2.2018

Oripään punakaarti ilmoitti vangeista Loimaalle, josta paikalle lähetettiin noin 50 – 60 miehen suuruinen osasto. Se matkasi Oripäähän rekikyydillä.  Osasto koostui pääosin turkulaisista miliiseistä. Joukkion tarkkoja ohjeita ei tunneta, mutta sitä oli kielletty tuomasta vankeja Loimaalle. Joukko liikkui noin kymmenellä reellä.

Matkalla Oripäähän osasto surmasi melliläläisen talollisen pojan Kalle Uotilan, joka oli menossa reellä Virttaan suunnasta kohti Oripäätä. Syynä surmatekoon oli se, että joukkion johtajana toiminut turkulainen levyseppä epäili miestä valkoisten urkkijaksi.

Kun osasto saapui Oripäähän,  paikallinen punakaarti luovutti sille kaikki yhdeksän vankia. Miliisit toimittivat vankien kuulustelu

n, jonka jälkeen osaston johtaja otti puhelimitse yhteyttä Turun piiriesikuntaan, joka ilmoitti, että vankeja ei saa tuoda Turkuun. Punakaartin johdolta tulleesta suoranaisesta surmaamiskäskystä ei ole todisteita, mutta osaston johtaja tulkitsi kiellot olla tuomatta vankeja Turkuun tai Loimaalle määräykseksi surmata vangit.

Osasto lähti paluumatkalle kohti Loimaata samana iltapäivänä vangit mukanaan. Matkalla vangit surmattiin ampumalla suunnilleen sillä paikalla, jolla muistomerkki nyt seisoo, jonka jälkeen miliisiosasto palasi Loimaalle. Tällöin henkensä menettivät poliisikonstaapeli Kalle Jaakola Oripäästä sekä Salosta ja ympäristökunnista lähtöisin olleet Lauri Jalonen, Toivo Kolari, Niilo Jokisaari, Kaarlo Lehtimäki, Kustaa Lehtiranta, Yrjö Lehtinen, Paul Lietzen, ja Edvard Raivo.

Samana päivänä alueella tehtiin vielä kolmaskin surmateko, sillä loimaalaisista punakaartilaisista koostunut joukkio surmasi Oripään kankaalle Virttaan majatalosta vangitsemansa nuoren miehen, joskin tarkka surmapaikka ei ole tiedossa. Uhrin henkilöllisyydestä ei ole aivan varmaa tietoa, mutta todennäköisesti hän oli nimeltään Aaro Kallio. Näin Oripään kankaalla surmattiin 4.2.1918 yhteensä 11 henkilöä.

Surmat 9.2.1918

Muutamaa päivää myöhemmin kankaalla tapahtui vielä yksi veriteko. Joukko Yläneen punakaartin jäseniä oli matkalla Yläneeltä Loimaalle. Mukanaan heillä oli 4 Honkilahden ja Köyliön tienoilla vangittua miestä.

Ilmeisesti oma-aloitteisesti toiminut ryhmä surmasi vankinsa lähellä Oripään ja Loimaan rajaa, joskaan aivan tarkkaa paikkaa ei  tiedetä. Välittömästi surmansa saivat Johan Kumlander ja Brynolf Haavikko Raumalta. Paikalta löydettiin vielä elossa ollut työmies Karl Malm, mutta hän menehtyi seuraavana päivä vammoihinsa Turun lääninsairaalassa. Vangeista neljäs onnistui pelastautumaan läheiseen taloon pahasti haavoittuneena, ja hän toipui myöhemmin vammoistaan.

Surmien seuraukset

Uhrien ruumiit toimitettiin Oripään kirkolle, josta omaiset hakivat vainajat haudattaviksi kotiseudulleen. Oripäässä surmattujen hautoja on edelleen esimerkiksi Kiskon ja Salon hautausmailla.

Sodan jälkeen ainakin osa tekijöistä jäi kiinni, ja he päätyivät vastaamaan teoistaan valtiorikosoikeuden eteen. Oripäänkankaan tapahtumista langetettiin ainakin 7 kuolemantuomiota ja lisäksi toistakymmentä henkilöä tuomittiin eri pituisiin vankeusrangaistuksiin. Kuolemantuomioita ei kuitenkaan enää laitettu täytäntöön, vaan ne muutettiin elinkautisiksi vankeusrangaistuksiksi. Ajan myötä tuomioita lievennettiin ja viimeisetkin Oripään tapahtumista tuomitut vapautettiin 1926-2927.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Muistomerkki

Ajatus muistomerkin pystyttämisestä paikalle esitettiin ensimmäisen kerran jo 1920-luvun alussa ja nykyinen muistomerkki on jo toinen. Ensimmäisen muistomerkin pystyttivät paikalla harjoituksiin kokoontuneet suojeluskuntalaiset jo 1925.

Nykyinen muistomerkki on paljastettu 25.9.1932 ja sen on suunnitellut Richard Rautalin. Oripään surmapaikasta tuli sotien välisenä aikana Varsinais-Suomen valkoiselle väestölle merkittävä vuoden 1918 tapahtumien muistelupaikka.

Teksti: Sami Männistö