Kierros ateljeekodissa

Aula

Talon sydämenä on neljä metriä korkea aula. Alunperin Syrjämä suunnitteli aulasta jopa viisimetristä, mutta vaimonsa vaatimuksesta hän tyytyi neljään metriin. Syrjämä rakensi korkean aulan, koska hän halusi vapautua ahtauden tunteesta matkalla ateljeeseen.

Aulan seiniä reunustavat Syrjämän teokset, ja huonekalutkin ovat Syrjämän tekemiä. Nurkassa olevan arkun Syrjämä teki vaimolleen häälahjaksi 1944. Ulko-ovi on koristeltu lasimaalauksin. Portaat johtavat soittoniekkain parvelle, josta on käynti Syrjämän ateljeehen.

Yläkerta: ateljee

Talon yläkerrassa on Syrjämän ateljee, jossa syntyi suurin osa Syrjämän 1950-luvulla tai myöhemmin syntyneestä tuotannosta. Valmistumisaikanaan ateljee oli nykyistä valoisampi, sillä katolla olleet ikkunat on tukittu 2000-luvun alussa tehdyssä kattoremontissa.

Ateljeen mielenkiintoisin yksityiskohta on sen läntinen seinä, joka on erinomainen osoitus taiteilijan kekseliäisyydestä. Erehdyttävästi liuskekivimuurausta muistuttava seinä on todellisuudessa muurattu jätelaudan pätkistä. Seinän keskellä on goottilaistyylinen suippokaari-ikkuna.

Syrjämä luonnosteli useimmat maisemamaalauksensa paikan päällä ja palasi myöhemmin ateljeehensa viimeistelemään työt. Syrjämä maalasi yleensä ateljeen pohjoisseinässä olevan ikkunan luona. Lattiassa olevat lukuisat maalitahrat kertovat omaa tarinaansa lukemattomista maalaustelineen vieressä vietetyistä tunneista.

Ateljeen yläpuolella on inspiraatioparvi. Parvella on myös höyläpenkki, jossa Syrjämä teki suurimman osan veistoksista ja reliefeistään.

Palkittu Juhanin ja Venlan kihlaus

Keskellä ateljeen lattiaa maalaustelineessä oleva työ on nimeltään Juhanin ja Venlan kihlaus, jolla Syrjämä voitti maalarinuransa huomattavimman julkisen tunnustuksensa. Työ voitti toisen palkinnon Aleksis Kivi-seuran järjestämässä Kivi-aiheisten taideteosten kilpailussa 1949. Palkinto oli suuruudeltaan 30 000 markkaa.

Kaisu Syrjämän maalaukset

Takan vasemmalla puolella olevalla seinällä on Kaisu Syrjämän maalauksia. Kaisu Syrjämä aloitti oman maalausharrastuksen Viljo Syrjämän menehdyttyä vuonna 1976. Vuosien mittaan hänestä kehittyi taitava harrastajamaalari.